Sain tossa kuukaus sit uuden puhelimen synttärilahjaks. Uus malli, kaikilla herkuilla. Hintaki oli sen mukanen. Meni muutama viikko, ja yks kaveri tiputti sen. Meni peeks koko puhelin. Tänään sain sen korjauksesta. Onneks meni takuuseen. En tiiä mitä oisin tehny jos sen korjaus ois maksanu tai jos ois pitäny ostaa uus kännykkä. Siihen ois menny sen perheen kuukauden ruokarahat. Jonkun afrikan maassa asuvan perheen vuoden ruokarahat ois menny tohon mun puhelimeen. Meille toi hinta oli pikkuraha.
Aika outoo silleen... Muutenki, ku miettii et meki käydään talvella Alpeilla laskettelemassa, kesällä etelässä ja nyt meillä tehään vielä remonttia, nii se raha mikä siihen menee vois ihan hyvin elättää monta kymmentä ihmistä jossain kaukana.
Joka syksy kaikki valittaa et "Taas koulua" "Hyi ku koulun ruoka on pahaa" Kuinkakohan monta prosenttia maapallon väestöstä osaa edes lukea? Kuinkakohan monessa maassa tytöt tai ylipäätään kukaan pääsee kouluun? Monessako maassa saa ILMAISTA kouluruokaa? Ei kovin monessa maassa.

Puhuttiin keväällä koulussa tulevaisuudesta... Moni sano muuttavansa ulkomaille. Okei, mäki olin siinä mukana sanomassa niin... Olishan se hienoa asua jossain suurkaupungissa, jossain missä ois lämmintä ympäri vuoden... Ainahan sitä saa haaveilla. Toisaalta miks täältä kannattais muuttaa pois? Koulutus on ehkä parasta koko maailmassa ja muutenki kaikki on hyvin. Ketään ei vangita mielipiteiden takia. Jossain maassa mäki voisin saada tän blogin takia monta vuotta vankeutta.
Kyllä mä joskus haluisin viettää vähän pidemmän aikaa ulkomailla... Au Pairiks ehkä lähen lukion jälken jos se on mahdollista sillon.
Oisin halunnu vaihto-oppilaaks, mut se on niin kamalan kallista...

Toisin ku mun kaverin vanhemmat... Ne koittaa pakottaa sen vaihto-oppilaaks. Se inhoo olla yhenki yön pois kotoota. Ne sanoo "Ei täällä voi menestyä jos ei osaa englantia. Ei sitä opi muuten kuin ulkomailla"
Eiköhän tässä maailmassa oo pärjätty ilman että on oltu vaihto-oppilaana?!
Ma ei ummarra.

Taidan lähteä hankkimaan elämän. En tosin onnistu siinä taaskaan.

Terkkui, Heidi